ETUSIVU ANSIOLUETTELO TUTKIMUKSET SAARNAT OPETUS LINKIT ENGLISH PAGES

Tuhkakeskiviikko

Pielisensuun kirkko 9.2.2005

Luuk. 13:1-5

1Juuri siihen aikaan Jeesuksen luo tuli ihmisiä, jotka kertoivat Pilatuksen surmauttaneen uhraamaan tulleita galilealaisia, niin että heidän verensä oli sekoittunut uhrieläinten vereen. 2Jeesus sanoi siihen: "Luuletteko, että he olivat suurempia syntisiä kuin kaikki muut galilealaiset, koska saivat tuollaisen lopun? 3Eivät suinkaan - samalla tavoin te kaikki olette tuhon omia, ellette käänny. 4Entä ne kahdeksantoista, jotka saivat surmansa, kun Siloan torni sortui heidän päälleen? Luuletteko, että he olivat syyllistyneet johonkin pahempaan kuin muut jerusalemilaiset? 5Eivät suinkaan - yhtä lailla te kaikki olette tuhon omia, ellette käänny."

Paastonaika on perinteisesti itsetutkiskelun aikaa. Meille on annettu mahdollisuus hiljentyä 40 päivän ajan ennen kirkkovuoden suurinta juhlaa pääsiäistä. Itsetutkiskelun ohella paastonaika on mahdollisuus luoda kontrastia tuolle juhlalle yksinkertaisella elämällä. Luterilaisessakin kirkossa on viime vuosina hiljalleen yleistynyt ajatus jonkinasteisesta paastosta. Joillekin se on pidättäytymistä joistain ruoka-aineista kuten lihasta ja nautintoaineista. Joillekin se on kokonaisvaltaista hiljentymistä. Joillekin se on hyvä hengellinen syy puolentoista kuukauden laihdutuskuuriin. Tapoja on monia ja hyvä niin.

Paastonajan syvempi merkitys on kuitenkin hengellinen. Sen on tarkoitus olla meille aikaa, jolloin voimme pohtia elämäämme, elämänarvojamme, tavoitteitamme ja elintapojamme. Käyminen kohti pääsiäisen ristiä ja ylösnousemusta toimii silloin tarvittavana perspektiivinä tässä tarkastelussa. Katsomme elämäämme ja ympäristömme tapahtumia ikuisuusperspektiivistä ja arvioimme sitä elämmekö niin kuin uskomme.

Toki tämä aika on tarkoitettu meille myös uskomme peruskysymysten pohdintaan. Miksi me olemme täällä maailmassa? Mikä on minun tehtäväni täällä? Mitä Jumalan huolenpito minulle merkitsee? Jopa kipeitä kysymyksiä siitä miksi Jumala on vaiti eikä vastaa tai miksi Hän sallii kärsimyksen?

Tänä vuonna monen ajatukset liittyvät Tapaninpäivän katastrofiin. Ihmiset kyselevät tuon katastrofin merkitystä ja Jumalan tarkoitusta. Valitsemani teksti on eräs Raamatun näkökulma tähän kyselyyn. Toinen on tietysti Jobin kirja, joka kokonaisuudessaan pohtii kärsimyksen ongelmaa.

Tekstissämme Jeesus nostaa esiin kaksi oman aikansa murhenäytelmää jotka saivat ihmiset samalla tavoin kyselemään Jumalan tarkoitusta. Toinen on ihmisten aiheuttama ja toinen oli onnettomuus. Molemmissa tapauksissa selitykseksi ilmeisesti tarjottiin yleisesti Jumalan rangaistusta näiden ihmisten syntisyydestä. Samanlaisia tulkintoja on Suomessakin kuultu niin Estonia-onnettomuuden kuin tämän Aasian katastrofinkin jälkeen.

Jeesus kiistää jyrkästi tällaiset tulkinnat. Murhenäytelmät eivät johtuneet hänen mukaansa siitä, että nämä ihmiset olisivat sen syntisempiä kuin muutkaan. Sen sijaan hän kääntää asian toisin päin: hänen kuulijansa kohtaavat samanlaisen kohtalon, jolleivät käänny ja tee parannusta.

Jos tarkastelemme Aasian katastrofin kommentteja tältä kannalta, niin erityisesti nousevat esiin ihmisen ja luonnon suhde sekä globaali markkinatalous.

Katastrofia arvioivissa kommenteissa on tullut esiin ajatus siitä, että näiden lomakohteiden suunnittelussa ei ole otettu huomioon luontoa ja sen voimaa. Paikallinen asutus on perinteisesti sijainnut sen verran sisämaassa, että kylät ovat olleet turvassa perimätiedon tallentamalta hyökyaaltovaaralta. Ranta-asutus näyttää siten olevan pääasiallisesti turistien rantalomatarpeista syntynyttä.

Periaatteessa kyse on samasta asiasta kuin metsien hakkuiden aiheuttamista valtaisista mutavyöryistä eri puolilla maailmaa. Ihminen ei ole toimissaan ottanut huomioon luonnonjärjestystä ja mitä tällainen piittaamattomuus siitä saa aikaan. Luontoon kuuluu olennaisesti se, että joskus tapahtuu sellaisia mullistuksia, joille eivät valtioiden asettamat suunnittelutyöryhmät mahda mitään. Luonto ei ole vain lempeä se on myös väkivaltainen. Ihmisen olisi osattava elää näiden molempien puolien kanssa.

Kun ihminen asetettiin Eedenin puutarhaan, hänelle annettiin siellä kaksi tehtävää viljellä ja varjella. Moderni yhteiskunta on kyllä ottanut oikeudekseen tämän luonnon viljelyn ja sen itselleen alamaiseksi tekemisen. Tuo varjelupuoli on valitettavasti jäänyt vähemmälle.

Aasian katastrofissa ei varsinaisesti ollut kyse varjelun puutteesta mannerlaattojen siirtyminen ei ole ihmisen toimenpiteistä johtuvaa kuten mutavyöryt. Kuitenkin laaja turismibisnes on osa sitä yleistä trendiä, jossa kaikkea katsotaan länsimaisen markkinatalouden näkökulmasta. Oli melkoisen järkyttävää kuulla erään matkatoimiston tiedotusvastaavan lähes ensimmäiseksi valittavan katastrofin johdosta menetettyjä myyntivoittoja.

Jeesuksen opetuksen kärki ei kuitenkaan ollut näissä maallisissa kysymyksissä vaikka se soveltuu myös siihen. Jeesus kysyy sitä mihin me perustamme elämämme. Tänä paastonaikana voisimme itse kukin pohtia sitä kuinka paljon elämämme perustuu materiaalisille arvoille. Kuinka suurta osuutta raha, vauraus ja elämän mukavuudet meille merkitsevät. Mitkä ovat elämänarvomme? Mikä on elämämme tarkoitus? Minkälaisista asioista itsekukin meistä haluaisi tulla muistetuksi sitten kun aika meistä jättää?

Jumala ei ole valinnut kärsimyksen poistamisen tietä maailmassa. Se olisikin mahdotonta, koska kärsimys on aina suhteellista - sanoohan vanha sananlaskukin "Ken ei ole kokenut talven kylmyyttä, ei osaa arvostaa kesän lämpöä."

Kärsimyksen poistamisen sijaan Jumala on valinnut kärsimykseen osallistumisen tien. Hän itse astui alas kirkkaudestaan ja syntyi ihmiseksi. Hän itse oli kaikessa kiusattu, jotta hän voisi kiusattuja auttaa. Samalla Hän antoi meille mallin, jonka mukaan toimia: astua alas mukavuudestamme ja mennä kanssakulkijana kärsivien rinnalle. Ottaa osaa toisen tuskaan ja jakaa toisten taakkoja. Näin Jumala toimii ja näin Hän haluaa myös meidän toimivan.

Tuttu uskontunnustus sisältää myös tämän Kristukseen samaistumisen aspektin. Se ei ole vain "Minä uskon" se sisältää myös "Seuraa minua" aspektin. Tätäkin me voimme pohtia noustessamme tunnustamaan sitoutumisemme yhteiseen kristilliseen uskoomme:

Minä uskon Jumalaan, Isään, Kaikkivaltiaaseen, taivaan ja maan Luojaan, ja Jeesukseen Kristukseen, Jumalan ainoaan Poikaan, meidän Herraamme, joka sikisi Pyhästä Hengestä, syntyi neitsyt Mariasta, kärsi Pontius Pilatuksen aikana, ristiinnaulittiin, kuoli ja haudattiin, astui alas tuonelaan, nousi kolmantena päivänä kuolleista, astui ylös taivaisiin, istuu Jumalan, Isän, Kaikkivaltiaan, oikealla puolella ja on sieltä tuleva tuomitsemaan eläviä ja kuolleita, ja Pyhään Henkeen, pyhän yhteisen seurakunnan, pyhäin yhteyden, syntien anteeksiantamisen, ruumiin ylösnousemisen ja iankaikkisen elämän.