”…Pyhään Henkeen…”

-          pneuma (kr.) = henki, tuuli, hengitys

-          pneumatologian eli Pyhää Henkeä käsittelevän opin sisään kuuluvat myös ekklesiologia l. oppi kirkosta, jota seuraavalla luennolla käsitellään, sekä soteriologia eli pelastusoppi.

Vanhat jokilaaksokulttuurit

-          Mesopotamiassa ja Egyptissä jumalat kuvattiin kolminaisuuksina isä-äiti-poika. Tämä oli kaikille tuttu tapa ja siksi sen avulla myös kristityt selittivät Jumalan olemusta.

-          Mesopotamia:

o       Yksi Sumerin keskeisistä ”suurista jumalista” oli Enlil, joka oli se tuulen numinaalinen voima, joka hedelmöittää viljan. Enlilin vaimo oli Ninlil, maan jumalatar ja heidän poikansa oli Ninurta, ukkosen ja auran jumala. Yksi toinen Enlilin lapsista oli Inana, joka taas oli prototyyppi myöhemmille Egyptin Isis-jumalattarelle, kanaanilaisten Ishtarille, kreikkalaisten Afroditelle ja roomalaisten Venukselle. Jopa katolisessa Maria-kuvassa on paljon samoja piirteitä kuin tässä ”taivaan kuningattaressa.”

o       Varsinkin Mesopotamian jumalmaailmaan kuului piirre, että nämä jumalat olivat alun perin eri kaupunkien suojelusjumalia – Enlil oli Nippurin valtias. Kun keskinäisissä sodissa yksi kaupunki kukisti toisen, kukistetun kaupungin jumalasta tuli joko voittajan palvelija, poika tai puoliso – tai se liitettiin voittajaan yhtenä voittajan erikoispiirteistä.

-          Egypti:

-          Egyptissä tuuli merkitsi ennen kaikkea pohjoistuulta, joka mahdollisti purjehtimisen Niiliä ylöspäin. Hermopoliin luomiskertomuksessa Amon oli tuulen jumala, joka liikutti myyttisiä alkuvesiä ja loi elämää.

-          Ramses-ajan hymni kuvaa sitä miten jumalmaailma ymmärrettiin kokonaisuutena:

Kaikki jumalat ovat kolme:

Amun, Re ja Ptah, jolle ei ole vertaista.

Hän, joka kätkee nimensä Amunina,

hän on Re ilmaantuessaan,

hänen ruumiinsa on Ptah.

-          Siten egyptiläiset personoivat jumalten eri aspektit eri nimillä – tai mesopotamialaiseen tapaan tulkitsivat aikaisemmat jumalat pääjumalten eri aspekteina. Tässä he noudattivat samanlaista käytäntöä kuin puhuttaessa ihmiskehosta: jumala nähtiin jumalten kollektiivina samalla tavoin kuin ihmisen keho nähtiin eri ominaisuuksien kokonaisuutena.

-          Toinen egyptiläinen kolminaisuus muodostui manalan jumalasta Osiriksesta, hänen puolisostaan uudelleensyntymisen, taikuuden ja vallan jumalattaresta Isiksestä ja heidän pojastaan Horuksesta, johon faarao usein samaistettiin. Tosin eri kaupunkien myyteissä huomattaviakin eroavaisuuksia.

-          Osiris, alun perin maahan liittynyt hedelmällisyyden jumala, hallitsi manalaa ja hänen poikansa maanpäällistä valtakuntaa. Horuksen / faaraon kuollessa, hänestä tuli Osiris. Tämän ajattelun taustalla on myös ajatus siitä, ettei yksilöllä, hänen esi-isillään eikä hänen jälkeläisillään ole eroa: esi-isät ovat elossa yksilössä ja syntymättömät sukupolvet ovat jo läsnä hänessä.

-          Tähän ykseyteen liittyy myös ajatus siitä, että on vain yksi jumala Re, mutta hänen inkarnoitumisensa johtaa moninaisuuteen.

-          Ei vaadita paljoakaan mielikuvitusta olettaa, että varhainen kristillinen kirkko sekä Egyptissä että Mesopotamiassa omaksui tämänkaltaisen ajattelun kun kristillistä oppijärjestelmää luotiin kristologian ja kolminaisuuden osalta.

Vanha testamentti

-          Ruach ilmaantuu lähes 400 kertaa Vt:ssä hieman eri merkityksissä

-          Jumalan Henki (hepr ruach elohim) on Vt:n vanhimmissa kerrostumissa esiintyvä kosminen elämänvoima, joka aktiivisesti luo ja ylläpitää elämää. Esim Luomiskertomuksessa ”Jumalan Henki liikkui vetten yllä (1Ms 1:2)” Sellaisena se muistuttaa aika paljon toisaalta Sumerin Enliliä ja toisaalta Egyptin Hermopoliin Amonia.

-          Muita ilmauksia ovat ruach JHVH (JHVH:n Henki), ruach Adonai (Herran Henki), ruach Elohim ja ruach el (Jumalan Henki) sekä Ruach Adonai JHVH (Herran JHVH:n Henki).

-          Eläimistä ja ihmisistä puhuttaessa ruach tarkoittaa sekä hengitystä että elämää. Esim. toisessa Luomiskertomuksessa ”Herra Jumala muovasi maan tomusta ihmisen ja puhalsi hänen sieraimiinsa elämän henkäyksen. Näin ihmisestä tuli elävä olento (1Ms 2:7).” Tämä Jumalan Hengen tuleminen ihmiseen tekee ihmisestä ainutlaatuisen ja lähes jumalolennon.

-          Epätavallinen jumalallinen voima, joka otta ihmisen valtaansa:

o       Myöhemmin Henki saa uusia piirteitä: profeetat ovat Hengen täyttämiä ja puhuvat Hengen vaikutuksesta. Ts. usein Henki liitetään ekstaattisiin ilmiöihin ja siihen, että ihminen on erityisessä suhteessa Jumalaan. Esin kohta, jossa Pyhä Henki (Ruach Hakkodesh.) esiintyy Vt:ssä kerran Psalmissa 51:13: ”Älä karkota minua kasvojesi edestä, älä ota minulta pois pyhää henkeäsi.”

o       Myös epätavallinen voima on ”Hengen täyttämänä” olemista – esim. Simsonin kohdalla: ” Samassa Simsonin valtasi Herran henki, ja hän repi leijonan kappaleiksi paljain käsin niin kuin se olisi ollut karitsa (Tuom 14:6).”

o       Ihmiseen liittyen ruach saattaa tarkoittaa myös tunnetiloja – sekä hyviä että huonoja.

-          Hallitsijoiden erityislaatuiset kyvyt

o       Tuomarit kuvataan Hengen täyttäminä, mikä antaa heille kyvyn hallita kansaa karismaattisuudellaan ja vapauttaa sen vihollisistaan. Esim. Otnielista sanotaan: ”Hänessä vaikutti Herran henki, ja hän johti tuomarina Israelia (Tuom 3:10).”

o       Samoin kuninkaat saivat Hengen voitelemisen yhteydessä: ” Samuel otti öljysarvensa ja voiteli Daavidin siinä veljesten keskellä, ja Herran henki tuli Daavidiin ja pysyi hänessä siitä päivästä alkaen (1Sam 16:13).”

o       Myös Luomiskertomusta käsittelevä rabbiininen Midrash selittää Jumalan Hengen olevan Messias.

o       Messiaaninen Hengen omistaminen näyttelee tosin aika pientä osaa Vt:ssä. Vain Jes. 11:2 kuvaa tätä selkeästi: ” Hänen ylleen laskeutuu Herran henki, viisauden ja ymmärryksen henki, taidon ja voiman henki, totuuden tuntemisen ja Herran pelon henki.”

o       Muuten Messiaan ja Hengen yhdistäminen liittyy myöhäiskanoniseen kirjallisuuteen. Esim. Heenok 62:2: ”Ja Herra asetti Hänet kunniansa valtaistuimelle,
ja vanhurskauden Henki virtasi Hänen ylleen.”

o       Ajatus siitä, että Messias olisi Jumalan Hengen kantaja sekottui ajatukseen yleisestä Hengen vuodatuksesta  aikojen lopussa. Esim Jooel 3:1: ” Tämän jälkeen on tapahtuva, että minä vuodatan henkeni kaikkiin ihmisiin. Ja niin teidän poikanne ja tyttärenne profetoivat, nuorukaisenne näkevät näkyjä, vanhuksenne ennusunia.”

-          Kuitenkin Jumalan Henki on nähty vain ilmaukseksi Jumalan yhdestä piirteestä.

-          Samanlainen Jumalan jonkun piirteen erottaminen liittyy Viisauteen esim. Snl 8:ssa Viisaus personoidaan lähes itsenäiseksi olennoksi. Tässäkin on ilmiselvästi taustalla egyptiläinen ajattelu, jossa käsite Ma’at (oikeus, totuus, oikeudenmukaisuus, vanhurskaus) oli personoitu jumalatar Ma’atiksi. Ma’at ei vain ollut läsnä luomisessa vaan antoi ne periaatteet, joiden mukaan maailman järjestys laadittiin.

-          Henki liittyy myös erilaisiin ruumiittomiin olentoihin: Saatanaan, joka ilmaantuu Raamattuun vasta suhteellisen myöhään, enkeleihin, kuolleiden sieluihin, jne. Missään nykyisistä monoteistisista uskonnoista Jumala ei ole yksin taivaassa. Ero Mesopotamiaan on siinä, että näitä olentoja ei kutsuta alemmiksi jumaliksi vaan enkeleiksi.

 

Uusi testamentti

-          Snoptisissa evankeliumeissa Henki on voima, joka vaikutta kristityissä sekä seurakunnassa:

o       PH on voima, joka johti myös Jeesusta: ” Heti sen jälkeen Henki ajoi hänet autiomaahan (Mk 1:8).

o       ” Kun teitä viedään luovutettaviksi viranomaisille, älkää etukäteen olko huolissanne siitä mitä puhuisitte. Puhukaa ne sanat, jotka teille tuona hetkenä annetaan. Silloin ette puhu te, vaan Pyhä Henki. (Mk 13:11)”

o       Johannes Kastaja toteaa: ”Minä olen kastanut teidät vedellä, mutta hän kastaa teidät Pyhällä Hengellä (Mark 1:8)."

o       Johannes nähdään Hengen täyttämänä profeettana: ” Jo äitinsä kohdusta asti hän on täynnä Pyhää Henkeä (Lk 1:15).”

-          Luukkaalla korostuu PH:n pelastushistoriallinen perspektiivi

o       PH laskeutui Jeesukseen: ” Pyhä Henki laskeutui hänen ylleen näkyvässä muodossa, kyyhkysen kaltaisena (Lk 3:22).”

o       PH:n saaminen ja Pojaksi tunnustaminen / adoptio ovat identtisiä asioita.

o       Toisaalta on myös ajatus siitä, että PH ja Voima ovat eri asioita: ” Te olette kuulleet Jeesuksesta, nasaretilaisesta, jonka Jumala voiteli Pyhällä Hengellä ja voimalla (Apt 10:38).”

o       PH on voima: ” Mutta te saatte voiman, kun Pyhä Henki tulee teihin, ja te olette minun todistajani Jerusalemissa, koko Juudeassa ja Samariassa ja maan ääriin saakka (Apt 1:8)."

o       Erillinen kasteesta: ” Perille tultuaan nämä rukoilivat Samarian uskovien puolesta, että he saisivat Pyhän Hengen. Henki näet ei ollut vielä laskeutunut kehenkään heistä; heidät oli ainoastaan kastettu Herran Jeesuksen nimeen. Pietari ja Johannes panivat kätensä heidän päälleen, ja he saivat Pyhän Hengen.Apt:8-15-17)”

o       Seurakunnan opettaja: ” Kerran, kun he olivat palvelemassa Herraa ja paastoamassa, Pyhä Henki sanoi: "Erottakaa Barnabas ja Saul minun työhöni, siihen tehtävään, johon minä olen heidät kutsunut (Apt 13:2)."

-          Johanneksen evankeliumissa Henki on lihan vastakohta

o       PyH:n tulo Jeesukseen on pysyvä, toisin kuin profeettojen ekstaattiset kokemukset: ” Se, jonka päälle näet Hengen laskeutuvan ja jäävän, kastaa Pyhällä Hengellä (Jh 1:33).”

o       ” Mikä on syntynyt lihasta, on lihaa, mikä on syntynyt Hengestä, on henkeä (Jh 3:6)”.

o       ” Henki yksin tekee eläväksi, lihasta ei ole mitään hyötyä (Jh 6:63).”

o       Jh tuntuu erottelevan vesikasteen ja henkikasteen eri asioiksi: ” "Totisesti, totisesti: jos ihminen ei synny vedestä ja Hengestä, hän ei pääse Jumalan valtakuntaan(Jh 3:5).”

-          Paavalin mukaan Henkeä ei voi erottaa sen antajasta. Hän puhuu

o       Paavali PH:n ja Jeesuksen toisiinsa vasta Ylösnousemuksessa: ”Inhimillisen syntyperänsä puolelta hän oli Daavidin jälkeläinen; pyhyyden Hengen puolelta hän oli Jumalan Poika, jolla on valta, ylösnousemuksessa tähän asemaan asetettu. (Rm 1:3-4).”

o       Henki on nimenomaan Ylösnousseen läsnäoloa maailmassa.

§         Kristuksen Hengestä (Room 8:9)

§         Pojan Hengestä (Gal 4:6)

§         Herran Hengestä (2 Kor 3:18)

§         Paavali on samoilla linjoilla Luukkaan kanssa, jonka mukaan PH on linkki Kristuksen ja seurakuntalaisten välillä. Paavalilla linkki on vain intensiivisempi: Hengessä Kristus itse elää seurakunnassa ja kristityissä.

o       Henki on voima, joka johtaa kristittyjä toimimaan oikein ilman lain ohjeita: ” Nyt palvelemme Jumalaa uudella tavalla, Hengen mukaan, emme enää vanhalla tavalla, lain kirjaimen orjina (Room 7:6).” Tällöin PH rinnastuu ihmisen omaantuntoon.

o       Hengen hedelmiä ovat: ” Hengen hedelmää taas ovat rakkaus, ilo, rauha, kärsivällisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, lempeys ja itsehillintä (Gal 5:22-23).”

 

Uskontunnustukset

-          Muistutuksena, että Nikean uskontunnustus on ainoa koko kristikunnan hyväksymä ut – ja siinä sanamuoto poikkeaa idässä ja lännessä nimenomaan PH:n kohdalla.

-          PH on kolminaisuuden kolmas persoona

o       Lähtee Isästä (ortodoksien mukaan)

§         Perustuu ilmeisesti niihin kohtiin, jotka kertovat Jeesuksenkin saaneen kasteessa / ylösnousemusessa PH:n

o       Lähtee Isästä ja Pojasta (läntisen kristikunnan mukaan)

§         Perustunee nihin kohtiin, joissa Jeesus itse sanoo lähettävänsä PH:n

o       Apostolinen uskontunnustus ei sano PH:sta juuri mitään.

o       Nikean ut:n mukaan PH ei ole pre-eksistenttinen kuten Isä ja Poika vaan lähtee Isästä (ja Pojasta)

o       Athanasiuksen uskontunnustus kuvaa kolminaisuutta näin:

§         Yhteinen kristillinen usko on tämä: Me palvomme yhtä Jumalaa, joka on kolminainen, ja kolminaisuutta, joka on yksi Jumala, persoonia toisiinsa sekoittamatta ja jumalallista olemusta hajottamatta.

§         Isällä on oma persoonansa, Pojalla oma ja Pyhällä Hengellä oma, mutta Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen jumaluus on yksi, yhtäläinen on heidän kunniansa ja yhtä ikuinen heidän majesteettisuutensa.

§         Kuten Nikaian ut:ssa, myös Athanasiuksen ut:ssa ” Pyhä Henki on lähtöisin Isästä ja Pojasta, häntä ei ole tehty eikä luotu eikä hän ole syntynyt, vaan hän lähtee. Isä on siis yksi, ei ole kolmea Isää, Poika on yksi, ei ole kolmea Poikaa, Pyhä Henki on yksi, ei ole kolmea Pyhää Henkeä.”

§         Kuitenkin, vaikka PH lähteekin Isästä ja Pojasta: ”Isä on ikuinen, Poika on ikuinen ja Pyhä Henki on ikuinen, eikä kuitenkaan ole kolmea ikuista, vaan yksi ikuinen, niin kuin ei myöskään ole kolmea luomatonta eikä kolmea ääretöntä, vaan yksi luomaton ja yksi ääretön.”

§         Ristiriitaisuus korostuu edelleen jäljempänä: ”Tässä kolminaisuudessa ei ole mitään aikaisempaa eikä myöhempää, ei mitään suurempaa eikä pienempää, vaan kaikki kolme persoonaa ovat yhtä ikuisia ja keskenään samanarvoisia, näin on siis palvottava niin kuin on sanottu - kolminaisuutta joka on yksi, ja ykseyttä joka on kolminaisuus.”


Luterilaiset tunnustuskirjat

-          Tunnustuskirjat liittävät pH:n ennen kaikkea pyhitykseen, PH:n olemuksesta sanotaan hyvin vähän

-          Luther aloittaa Isossa katekismuksessa kolmannen pääkappaeen näin:

o       En osaa antaa tälle uskonkohdalle parempaa otsaketta kuin sen, minkä olen jo sanonut, nimittäin "pyhitys", sillä se ilmaisee ja kuvaa Pyhän Hengen ja hänen tehtävänsä: hän pyhittää.

-          Augsburgin tunnustuksessa

o       viitataan vanhan kirkon opettajiin: ”Käytämme tässä sanaa persoona samassa merkityksessä kuin vanhan kirkon opettajat; se tarkoittaa sellaista, mikä ei ole toisen osa eikä ominaisuus, vaan on olemassa itsenäisesti. (CA 1)

o       liitetään PH sakramentteihin: ” Sanaa ja sakramentteja välineinä käyttäen lahjoitetaan Pyhä Henki (CA 5)”

o       Liitetään pyhitykseen: ” Ja koska uskolla otetaan vastaan Pyhä Henki, niin sydämet uudistuvat heti ja saavat uuden mielensuunnan, niin että ne voivat saada aikaan hyviä tekoja. (CA 20)”

-          Augsburgin tunnustuksen puolustus (7&8) toteaa, että ” Varsinainen kirkko on se, jolla on Pyhä Henki.” sekä ” kirkko sanan varsinaisessa merkityksessä on niiden pyhien yhteisö, jotka todella uskovat Kristuksen evankeliumin ja joilla on Pyhä Henki.”

-          Schmalkaldenin opinkohdat opettavat PH:sta suppeasti nekin:

o       Isä, Poika ja Pyhä Henki, kolme eri persoonaa mutta yhtä ainoaa jumalallista olemusta ja luontoa, ovat yksi ainoa Jumala, joka on luonut taivaan ja maan.

o       Isä ei ole syntynyt kenestäkään, Poika on syntynyt Isästä, Pyhä Henki lähtee Isästä ja Pojasta.

o       Ei Isä eikä Pyhä Henki vaan ainoastaan Poika on tullut ihmiseksi.

o       Poika on tullut ihmiseksi siten, että hän ilman miehen myötävaikutusta sikisi Pyhästä Hengestä ja syntyi puhtaasta, pyhästä neitsyestä, Mariasta.

o       Tämän jälkeen seuraa mielenkiintoinen huomautus, joka selittänee sitä, mikseivät tunnustuskirjat juuri käsittele Pyhää henkeä:

§         Näitä opinkohdista ei ole kiistaa eikä riitaa, molemmin puolin me tunnustaudumme niihin. Siksi niitä ei nyt ole tarpeen käsitellä laajemmin.

 

-          Ortodoksipuolelta tulee hyvä huomautus tähän loppuun:

o       Pyhä Gregorios Teologi on sanonut:

§         "Yritys ymmärtää syntymätön (Isä), syntynyt (Poika) ja lähtenyt (Pyhä Henki) johtaa hulluuteen"

o       ja siksi Kirkko lähestyy Jumalaa pyhässä mysteeriossa, lähestyen asiaa apofaattisesti eli negaatioiden kautta tapahtuvana tiedon hankintana ja ymmärtäen, että ihmisen mieli ei riitä ymmärtämään Häntä.