ETUSIVU  ANSIOLUETTELO  TUTKIMUKSET  SAARNAT  OPETUS  LINKIT ENGLISH PAGES

Martti Muukkonen:

Jouluaatto

Rajamäen kirkko ja Nurmijärven kirkko, Nurmijärvi 24.12.2016

1. vsk Jes 11:1-5

Pahimmat joulukiireet ovat toivottavasti jo ohi ja nyt on aikaa rauhoittua. Tosin erityisesti meidän miesten on hyvä muistaa, että edes jouluna ruuat eivät mene jääkaappiin itsekseen eikä keittiö puhdistu jonkin joulutaian toimesta. Eli pidetäänpä huolta siitä, ettei perheenemäntä joudu raatamaan läpi joulunpyhien kun me saamme laiskotella.

Täällä kirkossa on kuitenkin hyvä pysähtyä pohtimaan mistä joulussa on kyse. Ylipäätään on hyvä pysähtyä pohtimaan miksi meillä näitä juhlia oikein on. Mikä merkitys niillä on?

Joulu on suurin juhlamme ja nimenomaan siinä meille muistutetaan perusarvoistamme. Jumala itse astui alas korkeudesta ja otti ihmisen muodon. Syntyi karjasuojassa köyhän rakentajan pojaksi. Joutui elämänsä alkuvuosina kokemaan pakolaisen osan Herodeksen halutessa surmata Hänet.

Meillä on kauniita ja idyllisiä seimiasetelmia, mutta tuossa ensimmäisessä joulussa ei varmasti ollut mitään idyllistä. Joulu muistuttaakin meitä siitä, että todella tärkeitä asioita ei löydy suurista palatseista eikä markkinahumusta. Se löytyy sieltä missä tuo ihmiseksi syntynyt Jumalan Poika antaa suunnan elämällemme. Se löytyy sieltä, missä ihminen pitää huolta toisesta. Se löytyy sieltä, missä ihminen ei korosta itseään vaan katsoo ensisijaisesti muiden tarpeita.
Tästä toisten palvelemisen merkityksestä ihmisen onnellisuudelle on lukemattomia tutkimuksia. Kaikki ne kertovat siitä, että suurimman tyydytyksen ihminen saa silloin kun auttaa muita ja toimii yhteiseksi hyväksi. Mikään muu ei tuo samaa: palkankorotus, lahjat, arvoasemat, nautinnot… kaikki ne antavat vain lyhytaikaisen tyydytyksen, joka häviää pian ja sitten tarvitaan taas lisää.

Joulun tehtävä on panna meitä miettimään näitä ydinarvojamme. Samoista ydinarvoistamme muistuttaa meitä myös tämän päivän Vanhan testamentin profetiateksti. Profeetta Jesaja kirjoittaa Messiaasta:

Iisain kannosta nousee verso,
vesa puhkeaa sen juuresta ja kantaa hedelmää.
Hänen ylleen laskeutuu Herran henki,
viisauden ja ymmärryksen henki,
taidon ja voiman henki,
totuuden tuntemisen ja Herran pelon henki:
hänen ilonsa on totella Herraa.
Hän ei tuomitse silmämitalla
eikä jaa oikeutta korvakuulolta
vaan antaa heikoille oikean tuomion
ja ajaa vakaasti maan köyhien asiaa.
Hän lyö väkivaltaista sanansa sauvalla
ja surmaa huultensa henkäyksellä väärintekijän.
Vanhurskaus on hänellä varustuksena
ja uskollisuus vyönä hänen uumillaan.

Kun nykyajan kristitty lukee Raamattuaan tai kuulee tuon Jesajan oraakkelilauseen hän tulkitsee sitä Uuden testamentin näkökulmasta. Se tulkitaan ennustukseksi Jeesuksesta. Siksi se onkin kirkkokäsikirjassa tämän päivän tekstinä.

Tämä kristillinen tulkinta on ymmärrettävää mutta täytyy myös muistaa, ettei Jesajalla tuota kirjoittaessaan ollut mielessä joku tulevaisuuden kaukainen kuningashahmo vaan oman aikansa elävä kuningas.

Yhä uudelleen ja uudelleen juutalaiset tervehtivät jokaista uutta kuningastaan Jumalan voideltuna, messiaana, joka toisi kultaisen ajan valtakunnalleen. Siksi Jesajan profetiasta jää puuttumaan jotain alkuperäistä, jos rajoitamme sen koskemaan vain Jeesusta. Teksti toteutui Hänessä mutta se oli tarkoitettu toteutumaan jokaisessa kansan johtajassa.

Jesajan teksti esittää täydellisen hallitsijan muotokuvan. Se on personoituma ominaisuuksista, joita edellytetään siltä, joka on kelvollinen hallitsijaksi. Näitä ominaisuuksia edellytettiin sekä hallitsijalta että tuomarilta. Ne eivät olisi pahitteeksi nykypäivänäkään kenelläkään johtajan tehtävissä toimivalla.

On merkittävää, että omankin kansamme merkkihenkilöt, jotka ovat erottuneet edukseen historian siivilästä, sopivat pääpiirteittäin tähän Jesajan malliin. Se haastaa itse kutakin meistä pohtimaan omaa itseään ja käyttäytymistämme.

Jakeessa 2 esitetään, mitä Jumala edellyttää johtajan aseman saaneelta. Ominaisuudet esitetään kolmessa sanaparissa:

Ensiksi on viisauden ja ymmärryksen henki, eli taito tehdä oikeita ratkaisuja ja kyky ymmärtää kanssaihmisiään. Viisaus on kykyä tehdä sellaisia päätöksiä, jotka lujittavat yhteisöä.

Toiseksi on taidon ja voiman henki, eli kyky muuttaa ideat käytäntöön ja kestävyyttä toteuttaa ne. Ajaessaan kansansa parasta hallitsijalla piti olla tarpeeksi arvovaltaa ja lujuutta voittamaan erilaiset juonittelijat, jotka etsivät vain omaa etuaan.

Niin on usein nykyäänkin. Liian usein koko kansan kokonaisetua ajavat jyrätään eturyhmien tavoitteiden alle. Johtajalta odotetaan taitoa saada kaikki mukaan toteuttamaan yhteistä päämäärää.

Kolmantena hallitsijan ominaisuutena on totuuden tuntemisen ja Herran pelon henki. Hänen, joka hallitsee, täytyy olla eettisesti nuhteeton ja hänen tulee etsiä elämänohjeensa Jumalan Sanasta. Tuo vaatimus Jumalan Sanan noudattamisesta on nykyäänkin sikäli perusteltu, että meilläkin sellaiset asiat kuin ihmisarvo tai hyvinvointivaltio nousevat pohjimmiltaan Raamatun Luomiskertomuksen opetuksesta jokaisesta ihmisestä Jumalan kuvana.

Esitettyään hallitsijan ominaisuudet, Jesaja jatkaa siitä, mitä tällaisesta hyvästä hallinnosta seuraa:

Hän ei tuomitse silmämitalla eikä jaa oikeutta korvakuulolta vaan antaa heikoille oikean tuomion ja ajaa vakaasti maan köyhien asiaa.

Oikeudenmukaisen johtajan toimintatapaan kuuluu se, että hän pitää huolta erityisesti kaikkein heikoimmassa asemassa olevista. Rikkaat ja mahtavat pystyvät aina pitämään puolensa mutta maan hiljaiset jäävät usein jalkoihin. Siksi Raamattu korostaa erityisesti heistä huolehtimista. Siksi Jeesuskin syntyi karjasuojaan eikä keisarin palatsiin.

Omaa etuaan tavoitteleville Jesajalla on vain kovia sanoja:

Hän lyö väkivaltaista sanansa sauvalla
ja surmaa huultensa henkäyksellä väärintekijän.
Vanhurskaus on hänellä varustuksena
ja uskollisuus vyönä hänen uumillaan.

Jesaja antaa meille ihanteen, jonka mukaan meidän tulisi toimia. Kuitenkin tuon ihanteen edessä tunnemme vajavuutemme. Elämme synnin maailmassa ja olemme itsekin syntisiä. Emmehän me tänäänkään täällä kirkossa olisi jos olisimme täydellisiä. Eihän Jeesuksella ollut Jesajan tavoin täydellisille ihmisille kuin kovia tuomion sanoja.

Me olemme kristittyjä siksi, että tarvitsemme anteeksiantamusta. Ei erinomainen ihminen tee Kristuksella mitään – mutta me vajavaiset emme voi elää ilman Häntä.

Tiedämme ettei tämä maailmamme muutu täydelliseksi ennen kuin enkelit ottavat hoitaakseen nämä meille uskotut tehtävät. Kuitenkin meille on annettu ihanne. Voimme vain pyytää Hengen johdatusta jotta edes häivähdys enkelten julistamasta Jumalan kirkkaudesta voisi näkyä täällä ajassakin.

Meitä kutsutaan Jumalan työtovereina rakentamaan maailmaa, jossa nuo Jesajan profetian ihanteet voisivat toteutua. Me vastaamme tuohon Jumalan kutsuun nousemalla tunnustamaan yhteisen kristillisen uskomme.

Minä uskon Jumalaan, Isään, Kaikkivaltiaaseen, taivaan ja maan Luojaan,

ja Jeesukseen Kristukseen, Jumalan ainoaan Poikaan, meidän Herraamme, joka sikisi Pyhästä Hengestä, syntyi neitsyt Mariasta, kärsi Pontius Pilatuksen aikana, ristiinnaulittiin, kuoli ja haudattiin, astui alas tuonelaan, nousi kolmantena päivänä kuolleista, astui ylös taivaisiin, istuu Jumalan, Isän, Kaikkivaltiaan, oikealla puolella ja on sieltä tuleva tuomitsemaan eläviä ja kuolleita,

ja Pyhään Henkeen, pyhän, yhteisen seurakunnan, pyhäin yhteyden, syntien anteeksiantamisen, ruumiin ylösnousemisen ja iankaikkisen elämän.