ETUSIVU  ANSIOLUETTELO  TUTKIMUKSET  SAARNAT  OPETUS  LINKIT ENGLISH PAGES

Martti Muukkonen:

9. sunnuntai helluntaista

3. vsk

Matt 7:24-29 

Rajamäen kirkko, Nurmijärvi 29.7.2012

Jeesus sanoo:

24”Jokainen, joka kuulee nämä sanani ja tekee niiden mukaan, on kuin järkevä mies, joka rakensi talonsa kalliolle. 25Alkoi sataa, tulva virtasi ja myrskytuuli pieksi taloa, mutta se ei sortunut, sillä se oli rakennettu kallioperustalle.27Jokainen, joka kuulee nämä sanani mutta ei tee niiden mukaan, on kuin tyhmä mies, joka rakensi talonsa hiekalle. Alkoi sataa, tulvavesi virtasi ja myrskytuuli pieksi taloa, ja se sortui, maan tasalle saakka.”
28Kun Jeesus oli lopettanut puheensa, kansanjoukot olivat hämmästyksissään hänen opetuksestaan. Hän opetti niinkuin se, jolle on annettu valta, ei niinkuin lainopettajat.

Jeesus lopettaa kuuluisan vuorisaarnansa vertaukseen, jonka nostaa omasta ammatistaan. Rakentajana Jeesus tiesi hyvin rakennuspohjan merkityksen talon kestävyydelle. Tosin Jeesus kärjistää tässä  esimerkin äärimmilleen. Oikeasti ei kukaan rakentanut wadin hiekkapohjalle koska kaikki tiesivät, että nuo suurimman osan vuotta kuivina olevat joenpohjat muuttuivat sadekauden alettua hetkessä vuolaiksi virroiksi. Ei kukaan ollut niin mieletön, että sinne rakentaisi. Talot tehtiin kallioille, jotka antoivat vakaan perustan paitsi vuosittaisia rajuilmoja vastaan myös joltisenkin turvan alueen lukuisten maanjäristysten varalta. Tämän tajuamiseen ei tarvinnut olla rakentamisen ammattilainen.

Kärjistävällä esimerkillään Jeesus korosti vuorisaarnan sisällön merkitystä. Ihmisen on rakennettava elämänsä vahvalle pohjalle eikä sinne missä se olisi helpointa.

Hieman aikaisemmin puheessan Jeesus varoitti vääristä profeetoista ja totesi, että ”hedelmistä te heidät tunnette (7:16).” Nämä väärät profeetat ovat kautta aikojen luvanneet yhdeksän hyvää ja kahdeksan kaunista – kunhan vain ihmiset seuraavat heitä. Näitä vääriä profeettoja löytyy niin uskonnollisista piireistä kuin politiikasta ja talouselämästäkin.

Tälle sunnuntaille Kirkkokäsikirja antaa teemaksi ”Totuus ja harha.” Jeesus puolestaan puhuu viisaudesta ja tyhmyydestä.

Mitä nämä tarkoittaisivat meille postmodernin ajan ihmisille?

Meille nykyajan länsimaisille ihmisille on vakuutettu jo vuosikymmeniä, että keskittymällä kilpailemaan toisiamme vastaan, koko yhteiskunta hyötyy. Tämän julistuksen mukaan se on arvokasta, mikä on tehokasta ja tuottavaa. Raha on kaiken mitta. Tämän julistuksen seurauksena olemme kokeneet muutaman vuosikymmenen sisällä kaksi syvää lamaa ja koko Euroopan talousjärjestelmä on tälläkin hetkellä vaakalaudalla.  Ahneen kilpailuajattelun sanoma kantaa karua hedelmää.

Tämän päivän Vanhan testamentin teksti antaa meille aivan päinvastaisen neuvon:

”…tehkää hyvää, kohdelkaa aina oikeudenmukaisesti toisianne. Älkää sortako vierasheimoisia, älkää orpoja älkääkä leskiä… niin saatte asua tässä maassa, jonka annoin teidän isillenne ikuisiksi ajoiksi. (Jer 7:5-7)”

Nuo lesket, orvot ja muukalaiset ovat Vanhan testamentin ilmaus kaikille niille, joilla ei ole sukua turvanaan ja jotka siksi olivat kaikkein heikoimmassa asemassa. Huolenpito heistä on eräs Vanhan testamentin useimmiten toistuvista käskyistä.

Myös Uusi testamentti puhuu paljon köyhistä ja heistä huolehtimisesta. Kun nämä Raamatun ohjeet kuullaan ja otetaan tosissaan, niin sillä on samanlaisia seurausvaikutuksia kuin tuolla Jeremian kirjan lupauksella.

Aikoinaan pohjoismaisen hyvinvointivaltion syntysanat lausuttiin kun uskonpuhdistus otti periaatteekseen Moosenksenkirjan lauseen ”teidän keskuudessanne ei pitäisi olla köyhiä (5Ms 15:14).” Monet eurooppalaiset raamatunkäännökset ilmaisevat tuon asian imperatiivissa ”Köyhiä älköön olko keskuudessanne.” Ajatus oli sama kuin tuossa Jeremian kirjan kohdassa: jos kansa seuraa Jumalan antamia ohjeita, niin köyhiä ei ole.

Tuota ideaa maailmasta ilman köyhyyttä lähtivät Pohjois-Saksassa Hallen pietistit toteuttamaan koulutuksen avulla. Samalla he loivat modernin koulujärjestelmän ja kouluttivat Preussiin ja Tanskaan virkamieskunnan, joka lähti pietismin hengessä luomaan hyvinvointivaltiota. Myöhemmin talonpoikaisto ja työväenliike jatkoivat samalla tiellä. ”teidän keskuudessanne ei pitäisi olla köyhiä.”

Miten nyt?

Suomi on vauraampi kuin koskaan. Sekä brutto- että nettovarallisuutemme on kansakuntana suurempi kuin milloinkaan aikaisemmin. Silti kuulemme jatkuvista leikkauksista ja supistuksista. Kuulemme, kuinka kunnilla ei ole varaa pitää huolta asukkaistaan, vanhuksista, lapsista, sairaista, työttömistä, koska se on liian kallista. Kuulemme kuinka eri firmat sulkevat kokonaisia tuotantolaitoksia koska ne eivät tuota tarpeeksi voittoja. Siis syy on se, etteivät ne tuottaisi voittoja vaan se, etteivät ne tuota tarpeeksi.

Ahneuden seireeninlaulu on johtanut tilanteeseen, jossa jotkut harvat rikastuvat kun taas jotkut kamppailevat saadakseen edes välttämättömän.

Minne unohtuivat vuorisaarnan varoitukset mammonan palvomisesta? Minne unohtui ihanne köyhyyden poistamisesta? Minne unohtui periaate, ettei kaveria jätetä?

Talouden lisäksi olemme saaneet kuulla viestiä siitä, ettei moderni ihminen tarvitse Jumalaa. Olemme saaneet kuulla, että Häntä tuskin on olemassa, kuten uusateistit jatkuvasti julistavat. Tämä seireeninlaulu vetoaa siihen, että Jumalaa ei voi empiirisesti havainnoida. Sen perusteella väitetään, ettei Häntä ole.

Valistusfilosofi Voltaire sanoi aikanaan, että jos Jumalaa ei ole, Hänet olisi pikaisesti keksittävä. Syyn tähän sanoi toinen filosofi, Blaise Pascall sanoessaan, että jos Jumalaa ei ole, kaikki on sallittua.

Tämä teesi on osoittautunut kipeääkin kipeämmäksi totuudeksi ihmiskunnan historiassa.

Kaikki uskonnottomat yhteiskuntakokeilut ovat tunnetun historian aikana johtaneet aina kaaokseen. Ne ovat tuhonneet sekä ihmisyhteisöjä että olleet täysin välinpitämättömiä luonnon saastuttamisessa. Tämänkin seireeninlaulun jäljet pelottavat.

Uskonto on sosiologisesti kulttuurin arvomuisti. Jokainen kulttuuri tallentaa tärkeimmät arvonsa alueen valtauskonnon oppijärjestelmiin. Me ihmiset tarvitsemme jotain periaatteita, jotka on nostettu normaalin poliittisen debatin yläpuolelle. Tarvitsemme ajatuksia, joita ei kyseenalaisteta. Ilman niitä yhteiskuntamme murenee keskenään riiteleviksi ryhmittymiksi. Yhteiskuntamme lakkaa olemasta kansankoti – meidän jokaisen yhteinen asia. Siitä tulee kamppailukenttä, jossa vahvat saalistavat ja pyrkivät saamaan yhteiskunnasta itselleen mahdollisimman paljon.

Vuorisaarna, 10 käskyä, Rakkauden kaksoiskäsky, Kultainen sääntö... Kaikki ovat kiteytymiä elämän omista periaatteista.

Ihminen on sosiaalinen olento ja yhdessäoloon tarvitaan pelisäännöt. Tuon Nasaretin puusepän julistus on osoittanut toimivuutensa kahden tuhannen vuoden ajan. Rakkauden kaksoiskäskyä soveltaen, Kristinoppi on toinen puoli tästä opetuksesta. Toinen puoli on se eettinen opetus, joka on aina nähnyt köyhän ihmisen Jumalan silmäteränä tai Jeesuksen vähimpänä veljenä ja sisarena, josta on erityisesti pidettävä huolta.

Kun maailman myrskyt pauhaavat, väärät profeetat yleensä vetäytyvät vastuusta – niin kuin nyt tässäkin velkakriisissä. Missä ovat ne, jotka voitonhimossaan lainoittivat vastuutonta yhteiskuntapolitiikkaa? Missä ovat ne, jotka julistivat markkinoiden korjaavan itse virheensä ja takaavan hyvinvoinnin kaikille?

Elämän myrskyjen ja epävarmuuden keskellä hyvä muistaa, että on yksi perusta, joka kestää. Tuo Nasaretin puuseppä, jonka julistus on antanut meille ohjeet elämäämme varten. Lähettäessään opetuslapsensa muuttamaan maailmaa Hän itse lupasi: ”Minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti (Mt 28:20).” Tänään me vastaamme tuohon Hänen lupauksensa nousemalla tunnustamaan yhteisen kristillisen uskomme:

Minä uskon Jumalaan, Isään, Kaikkivaltiaaseen,taivaan ja maan Luojaan,

ja Jeesukseen Kristukseen, Jumalan ainoaan Poikaan, meidän Herraamme, joka sikisi Pyhästä Hengestä, syntyi neitsyt Mariasta, kärsi Pontius Pilatuksen aikana, ristiinnaulittiin, kuoli ja haudattiin, astui alas tuonelaan, nousi kolmantena päivänä kuolleista, astui ylös taivaisiin, istuu Jumalan, Isän, Kaikkivaltiaan, oikealla puolella ja on sieltä tuleva tuomitsemaan eläviä ja kuolleita,

ja Pyhään Henkeen, pyhän, yhteisen seurakunnan, pyhäin yhteyden, syntien anteeksiantamisen, ruumiin ylösnousemisen ja iankaikkisen elämän.