4.Adventtisunnuntai

Jyväskylän Kypärämäen seurakuntakeskus

Joh. 5:31-39

31Jos itse todistan puolestani, ei todistukseni ole pätevä. 32 Mutta minusta todistaakin toinen, ja minä tiedän, että todistus, jonka hän minusta antaa, on pätevä. 33Te lähetitte edustajanne Johanneksen luo, ja hän todisti totuuden puolesta. 34En minä tarvitse kenenkään ihmisen todistusta, mutta sanon teille tämän, jotta pelastuisitte. 35Johannes oli kirkkaalla liekillä palava lamppu, mutta vain hetken aikaa te halusitte nauttia hänen valostaan. 36Minulla on todistus, joka on Johanneksen todistusta painavampi: teot, jotka Isä on antanut tehtäväkseni. Nämä teot, jotka minä teen, todistavat, että Isä on minut lähettänyt. 37Myös Isä itse, minun lähettäjäni, on antanut minusta todistuksen. Te ette ole koskaan kuulleet hänen ääntään ettekä nähneet hänen kasvojaan, 38eikä hänen sanansa pysy teissä, sillä te ette usko sitä, jonka hän on lähettänyt. 39Te kyllä tutkitte kirjoituksia, koska luulette niistä löytävänne ikuisen elämän - ja nehän juuri todistavat minusta.

Päivän evankeliumissa Jeesus puhuu todistamisesta. Näin joulunaikaan meillä on ympärillämme paljon perinteitä ja tapoja, jotka kertovat meille, että on joulu. Varsin usein nuo perinteet jäävät kuitenkin ulkonaiseksi tapakulttuuriksi. Me emme enää muista miksi jokin asia liittyy jouluun. Se vain on oltava koska ennenkin on ollut niin.

Otan yhdeksi esimerkiksi 1800-luvulla yleistyneen tavan harventaa metsät parhaista nuorista kuusista ja tuoda ne koteihin sensijaan, että' niiden annettaisiin järkevästi kasvaa ja osaltaan lisätä laatuisan metsäteollisuutemme kilpailukykyä. Miksi me tuomme kahdeksi viikoksi muutenkin ahtaisiin kerrostalohuoneistoihimme varisevan, piikkisen ja aina tiellä olevan kuusen? Mainosmiesten keksintöä se ei voi olla koska se on esikaupallisen joulun ajalta. Eikä se voi pakanallinen 'muinaistapakaan olla, koska se on syntynyt suhteellisen myöhään. Mikä siinä liittyy jouluun?

Satunnainen matkailija on aivan ymmällä pohtiessaan tätä joulun keskeisen viherkasvin merkitystä. vihreys on tietysti eräs oleellinen ominaisuus kuusessa ja siitä voisi päätellä sen edustavan luontoa. Mutta entä koristeet? Perehtyessään jouluperinteitä käsittelevään kirjallisuuteen satunnainen matkailija saa selville niidenkin olevan kristillistä julistusta. Tuota kuvakieltä, jota sanotaan symboliikaksi.

Joulukuusi on siten eräänlainen hihainen todistaja Edellyttäen, että koristeet on aseteltu oikein. Tähti ylimmäisenä johdattaa meidät tietäjien tavoin seimen luo katsomaan Häntä, josta apostoli Paavali kirjoittaa: "Vaikka Hänellä olikin Jumalan muoto, ei katsonut saaliiksensa olla Jumalan kaltainen, vaan tyhjensi itsensä ja otti orjan muodon ja tuli ihmiseksi."

Tätä ilosanomaa kuuluttaa enkeli, joka yleensä kuvataan tähteen tai ripustetaan heti tähden alapuolelle. Jos käytettävissä on useampia enkeleitä, ne sijoitetaan ylös ryhmäksi muistuttamaan taivaallisesta kuorosta, joka ensimmäisen kerran iauloi: "Kunnia olkoon Jumalalle korkeuksissa ja maassa rauha ihmisten kesken, joita kohtaan Hänellä on hyvä tahi enkelin kuuluttamaa ilosanomaa kuvataan kulta- ja hopeanauhoin, jotka lähtevät enkelistä säteittäin alaspäin. Tuo ilosarioma on tarkoitettu koko maailmalle, jota kuvaa kuusta kiertäviä eri maiden lippuja. Ilosanomaa on synnyttänyt maailmaan kristillisen kirkon ja sen en seurakuntia - tai miksei myös yksityistä kristittyä - kuvaavat kynttilät. Sama symboiiiKka on myös ortodoksisten kirkkojen kupoleissa, jotka kuvaavat srk:n rukouksen liekkiä kohoamassa korkeuksiin. tässä vaiheessa satunnainen matkailija saa aiheen kysyi onko elävien kynttilöiden vaihtuminen mekaanisiin sähkökynttilöihin oire muutoksesta kirkossakin, jota ne kuvaavat.

Samanlainen kehitys on tapahtunut myös erilaisten pallojen ja muiden riipusten kohdalla. Aikaisemmat

omenat, piparit, karamellit ja muut lapsille mieluisat antimet on korvattu muovipalloilla ja -sydämillä - Made in Hong Kong - tai uusrahvaanomaisesti kotimainen vanerista leikattu ja punaiseksi maalattu sydän on tullut suklaasydämen tilalle.

Muovikellot, joiden tarkoituksena on kuvata joulurauhaa julistavia kirkonkelloja ovat yhtä mykkiä kuin umpipuiset vastineensakin. Mutta voihan joulurauhan julistuksen ottaa luottokorttiköyhän lahjaksi samalle videolle ja katsella sitä siltä. Kuusen alle asetettujen lahjojen alkuperähän on siinä, että jouluna ne. paremmat ihmiset antoivat lahjoja palkkalaisilleen ja muille ympärillään oleville köyhän kansan edustajille. Tapaa perusteltiin hurskaasti sillä, että toivathan tietäjätkin lahjoja Jeesukselle. Todellisuudessa taisi olla enemmänkin kyse oman erinomaisuuden osoittamisesta Joulupukin esikuva, Smyrnan piispa Nikolaus jakoi lahjoja lapsille kristillisen diakonian hengessä odottamattakaan vastalahjaa.

Tuo samainen piispa kiskoi myös mukanaan lieassa olevaa pukkia, joka kuvasi perkelettä. Liekanaru kuvasi sitä, että Kristus on sitonut saatanan. Mikäli siis joulukuuseen asetellaan pukkeja, niiden tulisi olla kaulastaan sidottuja.

Kuusen ja lahjojen lisäksi perheenemäntiä stressaavat näin joulun alla erilaisten jouluruokien valmistus. Jouluruuat ovatkin hyvä esimerkki siitä, että joulun ulkoista muotoa pidetäin yllä ilman sisältöä. Valtaosa joulun ruuistahan on adventin ajan ruokia. Adventti on, kuten liturginen virikin osoittaa, paaston aikaa. Katolisessa kirkossa on paastonaikana liharuuan syönti kielletty. Kun uskonpuhdistuksen jälkeen paasto hävisi Suomesta, siirtyivät paastoajan sallitut ruuat, kasvislaatikot ja kala joulupöytiin. Paaston tarkoituksena on yksinkertaisuudessa valmistautua jouluun. Niukan ruuan jälkeen joulun herkut tekivät joulujuhlasta ulkonaisestikin muistettavan.

Nykyisin ei joulunalusajan paastoluonteesta ole mitään jäljellä. Me olemme kuin lapset, jotka eivät malta odottaa aattoon lahjojensa kanssa, vaan käyvät avaamassa ne jo etukiteen. Joululaulut alkavat kaikua jo marraskuussa ja joulun tullessa kaikki ovat jo lopen kyllästyneet siihen..5e ei enää lukemattomien pikkujoulujen jälkeen :maistu miltään. Valmistelemme kuumeisella kiireellä päivää, jolla ei enää sen saavuttua ole sisältöä. Kun ulkoinen pintakoreus on valmis, ei sisällä useinkaan ole mitään. Nykyajan joulun sisältö näkyy silloin poliisin raporttien järkyttävissä sanomassa ihmisten sisäisesti tyhjyydestä ja sen seuraukeista. Kun meiltä on otettu adventti hiljentymisaikana pois ja joulukin maistuu puulta, niin voisimmeko ajatella, että käyttäisimme joulun siihen mihin adventti oli tarkoitettu - hiljentymiseen, rukoukseen ja Sanan tutkimiseen.

Jeesus sanoo evankeliumitekstimme lopussa kirjoitusten todistavan Hänestä. voisimme lähteä löytöretkelle etsimään Häntä Sanasta. Joulu löytyy sieltä myös Vt:n ennustuksista. Niiden etsiminen alaviitteiden avulla voisi tuoda jouluun todellista sisältöä