ETUSIVU  ANSIOLUETTELO  TUTKIMUKSET  SAARNAT  OPETUS  LINKIT ENGLISH PAGES

Martti Muukkonen:

3. sunnuntai ennen paastonaikaa

Rajamäen kirkko, Nurmijärvi 12.2.2017

Matt. 19: 27-30

Pietari sanoi Jeesukselle: ”Me olemme luopuneet kaikesta ja seuranneet sinua. Mitä me siitä saamme?”
    Jeesus sanoi heille:
    ”Totisesti: kun Ihmisen Poika uuden maailman syntyessä istuutuu kirkkautensa valtaistuimelle, silloin tekin, jotka olette seuranneet minua, saatte istua kahdellatoista valtaistuimella ja hallita Israelin kahtatoista heimoa. Ja jokainen, joka minun nimeni tähden on luopunut talostaan, veljistään tai sisaristaan, isästään, äidistään tai lapsistaan tai pelloistaan, saa satakertaisesti takaisin ja perii iankaikkisen elämän. Mutta monet ensimmäiset tulevat olemaan viimeisiä ja viimeiset ensimmäisiä.”

Päivän tekstimme on taas niitä, joiden ymmärtämiseksi on katsottava aikaisempia ja seuraavia tekstejä sekä myös sitä kulttuuriympäristöä, jossa se on kirjoitettu.

Aiemmin tässä luvussa ovat olleet kertomukset lasten tulosta siunattaviksi sekä kertomus rikkaasta nuorukaisesta. Edellisessä Jeesus asetti lapsen uskovien esikuvaksi ja jälkimmäisessä Hän totesi kuinka vaikea rikkaan on päästä taivasten valtakuntaan, koska on niin kiinni omaisuudessaan.

Heti tämän jälkeen Pietari tekee tuon tekstin alussa olevan ”Entäs me” –kysymyksen. Tekstimme jälkeen taas seuraa vertaus viinitarhan työntekijöistä ja heidän samasta palkastaan sekä Sebedeuksen poikien yrityksestä saada itselleen pää- ja ulkoministerien salkut tulevassa valtakunnassa.

Matteus noudattaa muuten Markuksen jäsennystä mutta on lisännyt omasta aineistostaan tuon kertomuksen viinitarhan työntekijöistä

Kun tuota peräkkäisten tekstien kokonaisuutta katselee, on aia selvää, että ne käsittelevät tulevaa taivasten valtakuntaa, sinne pääsemisen ehtoja sekä sen arvojärjestystä.

Ajatus aikakausien muuttumisesta on enemmän hellenistinen kuin juutalainen. Tosin hellenismi sai sen Kaksoisvirranmaasta, jossa myös oli ajatus maailmanhistorian syklisyydestä. Tässä ajattelussa maailma aika ajoin ikään kuin palautettiin tehdasasetuksiinsa. Juutalaisuus ei tätä ajattelua hyväksynyt, koska se olisi tarkoittanut sitä, että he orjien jälkeläisinä olisivat taas joutuneet hierarkian pahnanpohjimmaisiksi. Siksi juutalainen historiallinen ajattelu on lineaarista: on alku, tämä aika, loppu ja kokonaan uusi Messiaan valtakunta.

Se, että tässä on kyse eräällä tavalla kreikkalaisen ja juutalaisen ajattelun välimaastosta, näkyy tekstissä käytetystä sanasta paliggenesia, jälleensyntyminen. Termin tapaa antiikin filosofiasta, pythagoralaisilta ja stoalaisilta, mutta myös hellenistijuutalaisilta filosofi Filonilta ja historijoitsija Josefukselta. Edellinen käyttää sitä vedenpaisumuksen jälkeisen uuden elämän alkamisesta ja jälkimmäinen Babylonian pakkosiirtolaisuudesta paluun ja kansan uudelleen elpymisen yhteydessä. Termi esiintyy myös apokalyptisessa kirjallisuudessa, jossa se oli samanlainen uuden maailmanajan termi kuin mitä se on tekstissämme.

Tästä voi huomata sen, että juutalaisuuskin on joutunut uudistumaan vieraiden kulttuurivaikutteiden paineessa. Uusiin hellenistisiin kysymyksiin etsittiin vastauksia omasta perinteestä.

Tekstissämme todetaan uuden maailman syntyvän Israelin 12 heimon ympärille. Näitä edustivat Jeesuksen 12 opetuslasta. Vanhaa juutalaista perinnettä tässä on se toive, että kerran myös kadonneet yhdeksän heimoa voisivat yhtyä Juudan, Benjaminin ja Leevin heimojen joukkoon. Samaan asiaan viittaa epäsuorasti myös Kynttilänpäivän teksti, jossa Jeesus tuotiin temppeliin 40 päivän kuluttua syntymästään. Siinä läsnäolijoista Joosef edusti Juudaa, Simeon Leeviä ja Hanna kadotettuja heimoja.

Matteus korostaa eskatologiaa jättämällä pois Markuksen tekstissä olevan maininnan siitä, että Jeesuksen seuraajat saavat jo tässä elämässä – vainon ohella - satakertaisesti sen, mistä ovat luopuneet.

Tämän sijaan Matteus on lisännyt maininnan siitä, että apostolit tulevat olemaan Israelin 12 heimon hallitsijoita. Tämä liittyy ilmeisesti siihen perimätiedon säikeeseen, jossa nimenomaan näillä 12:sta oli erityisasema. Muita juonteitahan ovat ne, että Jeesus lähetti 40 apostolia, se, että Pietarilla yksinään on avainten valta sekä tietysti paavalilainen traditio, joka nosti hänet apostoliksi näiden 12 rinnalle.

Tekstin lopun viittaus ensimmäisistä ja viimeisistä on ilmeisesti viittaus aikaisemmin olleisiin kertomuksiin arvoasemista. Jeesus asetti kristityn esikuvaksi lapsen, joka Paavalin mukaan ei tuon ajan maailmassa eronnut mitenkään orjasta. Tässä on hyvä muistuttaa, että itämailla orjan käsite poikkesi kreikkalais-roomalaisesta käsitteestä. Se kuvasi pikemminkin alamaisuutta kuin sitä, että oli kreikkalaiseen tapaan vain omaisuutta. Jokainen oli jonkun alamainen – jopa Messias oli eved JHVH – Jumalan orja. Pointti oli siinä, että lapsella ei ollut arvovaltaa eikä omaisuutta. Vastakohtana tulee kertomus rikkaasta nuorukaisesta, joka Luukkaan tekstin mukaan oli myös korkeassa asemassa. Tulevassa maailmassa tämän omaisuus ja arvoasema eivät hyödytä häntä mitenkään – päinvastoin, ne estävät häntä pääsemästä sisään.

Matteuksella viittaus ensimmäisiin ja viimeisiin palvelee myös siltana kertomukseen viinitarhan työntekijöistä, jotka kutsuttiin töihin eri aikoina päivää ja saivat kuitenkin saman palkan.

Siten tekstimme, joka yksinään olisi kertonut vain siitä, että 12 apostolia pääsevät joskus täyttämään ministerinvirat tulevassa valtakunnassa, onkin osa kokonaisuutta, joka kertoo tuon valtakunnan pelisäännöistä.

Eräs näkökulma, joka on myös hyvä ottaa huomioon, on se, mikä on tuo tuleva valtakunta. Se voidaan nähdä täysin tuonpuoleisena, mihin viittaavat tekstin sanat Ihmisen pojasta kirkkautensa valtaistuimella. Toisaalta on muistettava Jeesuksen korostus siitä, että ”Jumalan valtakunta on sisäisesti teissä.”  Se on kuin hapate, joka leviää tässä maailmassa kunnes se on hapattanut sen kokonaan. Olen monesti kertonut kuinka 1800- ja 1900-lukujen vaihteen Social Gospel –liike tulkitsi sen tällä tavoin.

Näiden ei kuitenkaan tarvitse olla ristiriidassa keskenään. Me olemme loppujen lopuksi kaksoiskansalaisia: olemme tämän maallisen isänmaamme ja taivaan valtakunnan kansalaisia. Täällä maan päällä meidän tehtävämme on hapattaa tämä maailma noilla Jumalan valtakunnan pelisäännöillä. Toimia profeettojen tavoin oikeudenmukaisuuden edistäjinä, julistaa ihmisille anteeksiannon ja laupeuden sanomaa sekä kättemme työllä elää todeksi sitä, että Jeesus kohdataan kaikkein vähäisimmissä veljissä ja sisarissa. Tässä on myös hyvä muistaa nuo Jeesuksen sanat siitä kuinka vaikea rikkaan on päästä taivasten valtakuntaan.

Tämä Herran työtoverina olo ei kuitenkaan ole sellainen ansio, jolla me saisimme pisteitä taivaspaikkaamme varten. Olemme noiden Jeesuksen esikuvaksemme asettamien lasten kaltaisia siinä, että meillä ei ole annettavana kuin rakkautemme. Noiden töihin vasta myöhään iltapäivällä kutsuttujen työmiesten kaltaisia olemme siinä, että saamme enemmän kuin ansaitsemme – saamme jokapäiväisen leipämme kun seuraamme Herramme kutsua tulla töihin Hänen viinitarhaansa.

Tähän Herramme kutsuun me vastaamme tunnustamalla yhteisen kristillisen uskomme:

Minä uskon Jumalaan, Isään, Kaikkivaltiaaseen, taivaan ja maan Luojaan,

ja Jeesukseen Kristukseen, Jumalan ainoaan Poikaan, meidän Herraamme, joka sikisi Pyhästä Hengestä, syntyi neitsyt Mariasta, kärsi Pontius Pilatuksen aikana, ristiinnaulittiin, kuoli ja haudattiin, astui alas tuonelaan, nousi kolmantena päivänä kuolleista, astui ylös taivaisiin, istuu Jumalan, Isän, Kaikkivaltiaan, oikealla puolella ja on sieltä tuleva tuomitsemaan eläviä ja kuolleita,

ja Pyhään Henkeen, pyhän, yhteisen seurakunnan, pyhäin yhteyden, syntien anteeksiantamisen, ruumiin ylösnousemisen ja iankaikkisen elämän.