ETUSIVU  ANSIOLUETTELO  TUTKIMUKSET  SAARNAT  OPETUS  LINKIT ENGLISH PAGES

Martti Muukkonen:

2. paastonajan sunnuntai

3. vsk Mk 9:14-29

(Nykyisessä käsikirjassa 2 vsk Mk 9:17-29)

14Palatessaan muiden luo Jeesus ja nämä kolme opetuslasta näkivät heidän ympärillään suuren ihmisjoukon ja myös lainopettajia, jotka väittelivät opetuslasten kanssa. Jeesuksen nähdessään kaikki joutuivat hämmingin valtaan. He riensivät hänen luokseen ja tervehtivät häntä. Jeesus kysyi heiltä: "Mikä väittely täällä on?" 17Eräs mies väkijoukosta sanoi Jeesukselle: "Opettaja, minä toin poikani sinun luoksesi. Hänessä on mykkä henki. Se ottaa hänet valtaansa missä vain. Se paiskaa hänet maahan, ja hän kuolaa ja kiristelee hampaitaan ja menee aivan jäykäksi. Pyysin, että opetuslapsesi ajaisivat hengen pois, mutta ei heistä ollut siihen."
    Silloin Jeesus sanoi heille: "Voi tätä epäuskoista sukupolvea! Kuinka kauan minun on vielä oltava teidän keskuudessanne? Kuinka kauan minun pitää kestää teitä? Tuokaa poika minun luokseni." He toivat pojan Jeesuksen luo. Jeesuksen nähdessään henki heti kouristi poikaa, ja tämä kaatui, kieriskeli maassa ja kuolasi. Jeesus kysyi pojan isältä: "Kuinka kauan hänellä on ollut tämä vaiva?" "Pienestä pitäen", vastasi mies. "Henki on monet kerrat kaatanut hänet, jopa tuleen ja veteen, jotta saisi hänet tapetuksi. Sääli meitä ja auta, jos sinä jotakin voit!" "Jos voit?" vastasi Jeesus. "Kaikki on mahdollista sille, joka uskoo." Silloin pojan isä heti huusi: "Minä uskon! Auta minua epäuskossani!"
    Kun Jeesus näki, että väkeä tuli aina vain lisää, hän käski saastaista henkeä sanoen: "Mykkä ja kuuro henki, minä käsken sinua: lähde pojasta äläkä enää mene häneen!" Henki huusi, kouristi poikaa rajusti ja lähti hänestä. Poika jäi makaamaan elottoman näköisenä, ja monet sanoivatkin: "Nyt hän kuoli." Mutta Jeesus tarttui häntä kädestä ja auttoi hänet jalkeille, ja hän nousi.
    Kun Jeesus sitten oli mennyt sisään ja vain opetuslapset olivat paikalla, nämä kysyivät häneltä: "Miksi me emme kyenneet ajamaan sitä henkeä pojasta?" Hän vastasi: "Tätä lajia ei saa lähtemään muulla kuin rukouksella."

Oli sametinpehmeä ilta. Jossain kuului hiljaista linnunlaulua. Joukko miehiä oli kokoontunut nuotion ääreen naisten vetäydyttyä iltapalan jälkeen telttoihin.

”Markus, tuohan minun viittani tänne” huikkaa eräs vanhemmista miehistä, parrakas jättiläinen, jonka ohimoilla alkoi näkyä aavistus harmaata muuten sysimustassa tukassa. ”Vanhat luuni eivät kestä tätä iltojen koleutta niin kuin ennen.”

Keski-ikäinen juutalainen nousee ja hakee pyydetyn vaatekappaleen poimien samalla kirjoitusvälineet mukaansa. Tämä on toistunut jo niin monena iltana, että siitä on tullut heille eräänlainen iltarituaali. Markus on kirjoittamassa kirjaa, jollaista kukaan ei koskaan aikaisemmin ole tehnyt. Lähes kolmekymmentä vuotta oli kulunut Jeesuksen kuolemasta ja ylösnousemuksesta ja vainojen vuoksi monet Hänen tekojensa silminnäkijät olivat kokeneet Herransa kohtalon. Oli jo korkea aika, että joku kirjoittaisi kirjaksi sen mitä Mestari opetti eläessään täällä maan päällä. Pietari oli ehdottanut, että Markus tekisi tuon työn. siksi heille oli muodostunut tavaksi istua iltaisin muistelemaan mitä Jeesus oli tehnyt ja opettanut. Siksi Markus nytkin valmistautui merkitsemään Pietarin muisteloita ylös.

”Pietari, minulle on jäänyt epäselväksi, mitä tapahtui sen jälkeen kun olitte olleet siellä vuorella ja nähneet Herran kirkastuneena Mooseksen ja Elian seurassa.” ”Odotahan kun muistelen – en ole aivan varma tapahtumien järjestyksestä mutta muistaakseni löysimme muut seuralaisemme kiivaassa väittelyssä kirjanoppineiden ja kansan kanssa. Ystävämme olivat melko nolon näköisiä eikä ihmekään koska Jeesuksen kysyttyä "Mikä väittely täällä on?" eräs mies väkijoukosta vastasi hänelle: "Opettaja, minä toin poikani sinun luoksesi. Hänessä on mykkä henki. Se ottaa hänet valtaansa missä vain. Se paiskaa hänet maahan, ja hän kuolaa ja kiristelee hampaitaan ja menee aivan jäykäksi. Pyysin, että opetuslapsesi ajaisivat hengen pois, mutta ei heistä ollut siihen."

”Minkä ikäinen poika oli?” keskeyttää eräs kuulijoista Pietarin kertomuksen.  ”Vaikea sanoa, ehkä vähän yli kymmenvuotias. Se sairaus oli muuttanut hänen ulkonäköään niin, että ajoittain hän näytti jopa vanhalta ukolta. Niin voimakkaasti kasvot vääristyivät.”

”No, miten Jeesus suhtautui tilanteeseen.”

”Antoihan hän ystävillemme melkoisen läksytyksen. Olimme edellisenä sapattina lukeneet Mooseksen virttä, sitä, jonka tämä sepitti ennen kuolemaansa ja jossa kansaa moititaan sen epäuskosta. Jeesus puuskahti lainauksen tuosta virrestä ’Voi tätä epäuskoista sukupolvea!’ Sitten hän jatkoi ’Kuinka kauan minun on vielä oltava teidän keskuudessanne? Kuinka kauan minun pitää kestää teitä? Tuokaa poika minun luokseni.’”

”Mitä sitten tapahtui?”

”Aika ihmeellistä. He toivat pojan Jeesuksen luo. Jeesuksen nähdessään henki heti kouristi poikaa, ja tämä kaatui, kieriskeli maassa ja kuolasi. Jeesus kysyi pojan isältä: ’Kuinka kauan hänellä on ollut tämä vaiva?’ ’Pienestä pitäen’, vastasi mies. ’Henki on monet kerrat kaatanut hänet, jopa tuleen ja veteen, jotta saisi hänet tapetuksi. Sääli meitä ja auta, jos sinä jotakin voit!’ ’Jos voit?’ vastasi Jeesus. ’Kaikki on mahdollista sille, joka uskoo.’ Silloin pojan isä heti huusi: ’Minä uskon! Auta minua epäuskossani!’

”Pietari, mitä hän sillä tarkoitti?”

”Katsos kun kansa – emmekä sen puoleen mekään – ymmärtänyt, että Jeesus on Jumalan Poika. Yleensä uskottiin hänen olevan joko Elian kaltainen suuri profeetta tai samanlainen kietävä puoskari kuin tuo onneton kaimani Simon noita, joka minun parantaessani sairaita yritti ostaa minulta tuon parantamisen voiman. Hän kai luuli, että saamamme Pyhän Hengen voima on vain opittua puoskareiden salatietoa. Tuo isä ilmeisesti uskoi Jeesuksenkin olevan tällainen kiertävä parantaja. Minulle kerrottiin myöhemmin, että hän oli käyttänyt koko omaisuutensa maksaessaan eri kansanparantajien palkkioita.”

”Voi onnetonta perhettä”, virkkoi Markus. ”Oli varmaan raskasta jatkuvasti kokea, ettei mikään auta – en yhtään ihmettele, ettei isä juuri jaksanut enää toivoa.”

”Olet oikeassa. Lisäksi vanhemmilla oli taakkanaan syyllisyys siitä, että sairaus olisi heidän aiheuttamansa.”

”Niin, valitettavan usein kansamme uskoo, että jokainen sairaus on Jumalan rangaistus jostain synnistä. Mutta Jeesushan opetti, ettei se niin ole, vaan hurskaskin voi kärsiä. Mutta jatka Pietari.”

Kun Jeesus näki, että väkeä tuli aina vain lisää, hän käski saastaista henkeä sanoen: "Mykkä ja kuuro henki, minä käsken sinua: lähde pojasta äläkä enää mene häneen!" Henki huusi, kouristi poikaa rajusti ja lähti hänestä. Poika jäi makaamaan elottoman näköisenä, ja monet sanoivatkin: "Nyt hän kuoli." Mutta Jeesus tarttui häntä kädestä ja auttoi hänet jalkeille, ja hän nousi.”

”Ystävämme Luukas olisi varmaan antanut paljon, jos olisi saanut olla paikalla. Hänhän on niin kiinnostunut kaikesta mikä liittyy parantamiseen.”

”Niin, kerran tavatessani Paavalin, olin melkein pääsemättömissä Luukkaan kanssa. Hän tivasi kaikkea mahdollista Jeesuksen parantamien ihmisten oireista ja parantamistavoista. Huh, enhän minä ymmärtänyt puoliakaan siitä, mistä Luukas puhui saati että olisin osannut vastata hänelle.”

”Ymmärrän hyvin sinua. Olen itsekin keskustellut joskus hänen kanssaan. Minun mielestäni hän on turhan pikkutarkka, mutta enhän minä olekaan lääkäri kuten hän.”

”Sitä hän kyllä on. Mutta olimme mekin kiinnostuneita. Nimittäin kun Jeesus sitten oli mennyt sisään ja vain opetuslapset olivat paikalla, nämä kysyivät häneltä: ’Miksi me emme kyenneet ajamaan sitä henkeä pojasta? Hän vastasi: ’Tätä lajia ei saa lähtemään muulla kuin rukouksella.’”

”Tiedätkö mitä Hän mahtoi sillä tarkoittaa?”

”Luulisin, että ystävämme olivat unohtaneet Jumalan alkaessaan manata tuota henkeä pojasta ulos. Me olimme joskus innostuneita kuin pikkupojat uudesta lelusta. Emme innostuksessamme aina muistaneet, ettemme me olleet pääosissa vaan Jumala. Ei pitänyt uskoa omiin voimiin vaan Jumalan voimaan.”

”Kertoiko Jeesus mikä demoni oli kyseessä?”

”En muista mainitsiko hän sitä. Meillä juutalaisilla on tosin tapana selittää kaikki sairaudet jonkin hengen aikaansaamiksi. Kyse on vähän samasta kuin kirjoituksissa, missä puhutaan Viisaudesta niin kuin se olisi elävä olento. Täällä Kreikassa ei tuollaista puhetapaa oikein ymmärretä. Tällä sanottaisiin pojan olleen kuunvaihetautinen tai hysteerikko. Minusta on kuitenkin mukavampi puhua riivaajista – ovathan kaikki sairaudet täällä maailmassa kuitenkin loppujen lopuksi syntiinlankeemuksen seurausta. Pohjimmiltaan sairaudet ovat siten hengellinen asia.”

”Niin on. Ja parantaessaan pojan Jeesus paransi hänet kokonaan. En voi ymmärtää sitä kreikkalaisten käsitystä, että ihminen voitaisiin paloitella erikseen sieluun ja ruumiiseen.”

”Olet oikeassa Markus. Ihminen on kokonaisuus ja Jumala haluaa parantaa meidät kokonaan. Siksi Jeesus paransi myös isän tämän epäuskosta. Mutta nyt veljet nukkumaan. Huomenna meidän täytyy lähteä aikaisin liikkeelle. Evankeliumin leviäminen ei saa viivästyä meidän yövalvomisiemme vuoksi.”